Monet puheterapeuttien asiakkaat ovat monikielisiä monikielisyyden lisääntyessä Suomessa (ja maailmalla). Törmään työssäni jatkuvasti erilaisiin monikielisyyteen liittyviin uskomuksiin, jotka eivät yleensä kuitenkaan pidä paikkaansa. Monikielisillä tarkoitan tässä tekstissä myös kaksikielisiä.
Puheterapeutit (minä mukaan lukien) suosittelevat lähtökohtaisesti vanhempien käyttävän omaa ensikieltään ( tai ensikieliään) lapsen kanssa, sillä äidinkielen vanhempi todennäköisesti hallitsee parhaiten ja kokee tunnekielekseen. On kuitenkin myös vanhempia, jotka ovat oppineet toisen kielen niin sujuvaksi, että haluavat käyttää sitä lapsensa kanssa ja tämä on myös monessa tilanteessa omasta mielestäni oikein toimiva ratkaisu. Joissain tapauksissa vanhemmalla itsellään on kaksi kieltä, jotka hän haluaa välittää myös lapselleen. Kaikenlaisissa tilanteissa pystyn puheterapeuttina auttamaan ja suunnittelemaan, kuinka saada kaikki vanhemman toivomat kielet lapsen arkeen.
Miten monikielisyys määritellään?
Monikielisyyttä voidaan määritellä monella eri tavalla. Perinteisin ja hyvin yleinen tapa on määritellä monikielisyyttä seuraavasti (etenkin kun tarkastellaan, onko lapsella puheen tai kielen kehityksessä haasteita):
- Simultaanisti monikielinen = useamman kielen omaksuminen on alkanut ennen 1-vuoden ikää. Yleensä lapsi omaksuu näitä kieliä kotona.
- Perättäisesti monikielinen = useamman kielen omaksuminen on alkanut noin 3-vuoden iän jälkeen. Lapsi on esimerkiksi alkanut oppia toista kieltä mennessään päiväkotiin.
Monikielisyyttä on kuitenkin tärkeä tarkastella myös henkilön oman kokemuksen pohjalta: miten hän itse identifioituu monikieliseksi?
Vanhemmat kertovat usein huolensa, kun lapsi ei ilmaise itseään toisella kielellään ollenkaan, mutta tuntuu kuitenkin ymmärtävän. Monikielisen lapsen kielten omaksumiseen vaikuttaa vahvasti se, paljonko hän altistuu arjessaan kielelle, kuinka laadukasta tämä altistuminen on ja onko lapsella tarve sekä motivaatio puhua kieltä. Usein tilanne on se, että lapsi kuulee kieliä arjessaan eri määrän, eli jokin kieli on ns. dominoiva. Kotona voikin koittaa laskea, kuinka monta prosenttia hereilläoloajasta lapsi altistuu kielille, miten ympäristö käyttää kyseisiä kieliä hänen kanssaan (eli kuinka laadukasta altistuminen on) ja kuinka moni henkilö puhuu lapselle kyseistä kieltä.
Kerron esimerkin omasta perheestäni. Oma lapseni ei ilmaissut itseään 3,5-vuotiaana toisella kielellään eli venäjän kielellä, mutta ymmärsi kaiken ja vastasi tällöin suomeksi. Tähän vaikuttai paljon altistuminen, sillä hän kävi suomenkielistä päiväkotia ja kuuli kotona sekä venäjää että suomea: altistus venäjän kielelle oli siis huomattavasti vähäisempää. Ja niinä hetkinä, kun lapseni altistui venäjän kielelle, olin myös itse usein paikalla, jolloin hän altistui samaan aikaan myös suomen kielelle. Vielä kaiken lisäksi, puolisoni puhuu myös suomea, joka on suureksi osaksi myös perheemme yhteinen kieli, mikä osaltaan vaikutti lapsen motivaatioon ilmaista itseään venäjäksi.
Puolisoni hallitsee kuitenkin äidinkielensä kieliopin paremmin ja hänelle oli tärkeä pystyä puhumaan sitä lapselleen, joten päätös puhua molempia kieliä on siis ollut perheellemme täysin selvä. Myös itse toivoin puolisoni puhuvan omaa ensikieltään lapsillemme, sillä kieli (ja sitä myötä tuleva kulttuuri) on aina korvaamaton lahja. Lapseni oli siis reseptiivisesti kaksikielinen, kun ymmärsi venäjää, mutta ei ilmaissut itseään sillä.
Mutta lähdetäänpäs tarkastelemaan monikielisyyden myyttejä! Käyn näitä erityisesti asiakkaiden vanhempien kanssa läpi, jotta he saisivat itsevarmuutta käyttää omaa kieltänsä lapsensa kanssa arjessa. Lähteet löydät artikkelin lopusta.
Myytti 1: monikielisyys aiheuttaa kielihäiriötä
Yksi yleinen harhaluulo on, että monikielisyys aiheuttaa kielihäiriötä. Tutkimusten mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Monikieliset lapset eivät ole alttiimpia kielihäiriöille kuin yksikieliset lapset eikä monikielisyys itsessään ole syy kielihäiriölle.
Jos lapsella on diagnosoitu kielellisiä vaikeuksia (esim. kehityksellinen kielihäiriö), monikielisyys ei tutkimusten mukaan aiheuta vaikeampaa oirekuvaa kuin yksikielisillä.
Myytti 2: Monikielisyys vaikeuttaa puheen ja kielen oppimista
Toinen yleinen harhaluulo on, että monikieliset lapset kokevat yleisesti vaikeuksia puheen ja kielen oppimisessa verrattuna yksikielisiin lapsiin. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että näin ei kuitenkaan ole. Lähtökohtaisesti monikielisten lasten kieli kehittyy noudattaen samoja askelia kuin yksikielisilläkin. Ja kuten yksikielisillä, monikielisillä lapsilla on paljon yksilöllisiä eroja.
Monikielisen lapsen kielten hallinnassa saattaa myös olla eroja: yksi kieli saatetaan hallita paremmin kuin muut, mikä on täysin normaalia, sillä kielillä on myös eri käyttötarkoiutkset ja niitä käytetään eri ympäristöissä eri ihmisten kanssa.
Myytti 3: Monikielisyys sekoittaa lasta
Monikielisyys ei sekoita lasta ja lapset oppivatkin käyttämään kieliä oikeissa tilanteissa oikeiden henkilöiden kanssa.
Monikieliset lapset voivat kuitenkin sekoittaa kieliä keskenään kesken yksittäisen lauseenkin, ja tämä saattaa aiheuttaa huolta vanhemmille. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että kielten sekoittaminen on luonnollinen ja aika nerokas osa monikielisyyttä: puhutaan kielten siirtovaikutuksesta ja koodinvaihdosta. Lapsi siis soveltaa toisen kielen sääntöjä toiseen ja lainaa sanoja toisesta kielestä.
Siirtovaikutus ja koodinvaihto ei ilmiönä ole merkki kielellisestä vaikeudesta, vaan osoitus aktiivisesta kielten omaksumista.
Myytti 4: Lapsi, jolla on autismikirjo tai kehitysvamma, ei pysty omaksumaan useaa kieltä
Autismikirjo tai kehitysvamma eivät automaattisesti tarkoita, etteikö lapsi pystyisi omaksumaan useampaa kieltä. Tähän vaikuttaa tietysti lapsen kognitiivisen kehityksen taso. Muut vaikuttavat tekijät ovat samoja kuin tyypillisesti kehittyvilläkin monikielisillä, kuten esimerkiksi kielille altistuksen määrä ja laatu.
Myytti 5: Puheen ja kielen kehityksen haasteet voivat ilmetä vain yhdellä lapsen omaksumista kielistä
Yksi yleinen harhaluulo on, että kielihäiriö voi ilmetä vain yhdellä lapsen omaksumista kielistä. Todellisuudessa kielihäiriö näkyy kaikilla lapsen kielillä. Jos lapsi tarvitsee puheterapiakuntoutusta epäselvän puheen takia, näyttäytyy nämäkin haasteet kaikissa kielissä. Tämän takia onkin tärkeää arvioida lapsen kielitaitoa kaikissa hänen omaksumissaan kielissä, jotta mahdolliset vaikeudet voidaan tunnistaa.
Jos lapsi tulee puheterapeutin tutkimuksiin, kieltä pyritään arvioimaan lapsen kaikilla kielillä. Tässä käytetään apuna mm. tulkkia ja vanhempien sekä päivähoidon tai koulun haastattelua. Puheterapiakuntoutus täytyy erottaa nimittäin toisen kielen opettamisesta ja näin pyrkiä löytämään lapselle oikea tukimuoto.
Myytti 6: Monikielisen lapsen sanavarasto on pienempi
Kun arvioidaan lapsen sanavarastoa yhdellä kielellä, saattaa se olla pienempi kuin yksikielisellä lapsella. Monikielisen lapsen kaikkien kielten yhteenlaskettu sanavarasto on kuitenkin tyypillisesti yhtä suuri tai suurempi kuin yksikielisen lapsen.
Myytti 7: Monikielinen lapsi ei opi mitään kielistään täysin sujuvaksi
Vaikka kielitaito voi vaihdella lapsen omaksumien kielten välillä, monikieliset lapset voivat myös saavuttaa sujuvan kielitaidon kaikissa kielissään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kielten hallinta olisi täysin identtistä keskenään – eikä tarvitsekaan olla! Jo se, että edes ymmärtää toista kieltä, on jo upea kyky!
Myytti 8: Monikielisyys vaikeuttaa oppimista
Monikielisyys ei vaikuta ajattelun tai oppimisen kehitykseen negatiivisesti. Itse asiassa tutkimukset osoittavat, että kaksi- ja monikielisyydellä on useita positiivisia vaikutuksia!
Yhteenveto ja puheterapeutin vinkit monikielisen lapsen puheen ja kielen kehityksen tukemiseen
On tärkeää, että vanhemmat ja muut lapsen lähiaikuiset tietävät, miten monikielisyys vaikuttaa lapsen kehitykseen. Monikielisyys on voimavara, ja sen ymmärtäminen on olennaista jokaiselle monikielisen lapsen vanhemmalle ja muille lähiaikuisille. On kuitenkin lopulta jokaisen perheen oma päätös, mitä kieltä he haluavat lapselleen puhua.
Jos olet vanhempi ja pohdit monikielisyyttä perheessäsi, voi puheterapeutti olla tässä apuna. Puheterapeutti voi olla tukena esimerkiksi miettimässä ja ohjaamassa, miten tukea monikielistä lastasi juuri teidän perheen arjessa.
Tässä muutama puheterapeutin vinkki monikielisen lapsen puheen ja kielen tukemiseen:
- Sanoita lapselle asioita omalla kielelläsi: kysy, kommentoi ja keskustele. Voit sanoittaa omaa toimintaasi ja lapsen toimintaa esimerkiksi leikkiessä, pukiessa, iltatoimissa ja ulkoillessa. Jos lapsi sanoo asioita toisella kielellä, voit toistaa saman omalla kielelläsi lempeästi ilman, että korjaat suoraan lapsen puhetta.
- Lue lapsellesi kirjoja omalla kielelläsi: kirjastoissa on saatavilla lastenkirjoja monilla eri kielillä. Hyviä kirjoja ovat sellaiset, joissa on paljon kuvia. Kuvat herättävät keskustelua ja antavat mahdollisuuden mm. nimetä asioita.
- Kuuntele musiikkia omalla kielelläsi!
- Anna lapsen katsoa välillä lastenohjelmia omalla kielelläsi, jos mahdollista. Monessa ohjelmasovelluksessa pystyy vaihtamaan myös kielen.
- Kannusta sukulaisia ja muita käyttämään omaa kieltään. Koita etsiä mahdollisimman paljon eri kieliyhteisöjä.
- Harjoitelkaa kieltä leikin kautta: voitte peleissä tai leikeissä koittaa herätellä puhetta haluamallanne kielellä hauskalla tavalla (“hei mikäs tää venäjäksi?”).
- Älä pakota puhumaan. Puhepaine saattaa vain luoda entisestään lapselle tunteen, ettei hän halua ilmaista itseään kyseisellä kielellä.
- Puhu positiivisesti kaikista lapsen kielistä ja luo muutenkin positiivinen kieliympäristö olemalla kiinnostunut lapsen kaikista kielistä.
Toivoisin, että jokainen monikielinen pystyisi iloitsemaan ja olemaan ylpeä monikielisyydestään!
Lähteitä:
Arkkila, E., Smolander, S. & Laasonen, M. Monikielisyys ja kielellinen erityisvaikeus. Duodecim 2013;129:200–7.
Paradis, J. & Crago, M. B. 2011. Dual Language Development & Disorders A Handbook on Bilingualism and Second Language Learning, Third Edition.
Smolander, S. 2016. Näkökulmia kielellisten taitojen arviointiin ja kielellisen vaikeuden tunnistamiseen monikielisellä lapsella. Puhe ja kieli, 36:1, 57–75.
Smolander, S. 2022. Kielellinen vaikeus monikielisellä lapsella. Teoksessa Kunnari, S. & Laasonen, M. 2022. Lasten kielelliset vaikeudet- Haasteiden tunnistaminen ja kuntoutus.
